lauantai 3. maaliskuuta 2012

Erlend Loe - Supernaiivi


Erlend Loe - Supernaiivi
(Naiv.Super., 1996)
kustantaja: Gummerus
sivuja: 222

"Herätessäni seuraavana aamuna tunsin, ettei elämäni voisi jatkua entisellä tavallaan. Jäin makaamaan ja miettimään asioita.
Kyse ei ollut kroketista. Siitä olin varma. 
Kroketti on pikkujuttu ja tämä sitä vastoin oli suuri. 
Melko pian aloin aavistella, että vaikeuksillani oli suora yhteys siihen, että täytin 25 vuotta enkä oikein pystynyt hyväksymään sitä."


Erlend Loen kuudes teos Supernaiivi käsittelee hauskasti ihmiselämän suuria kysymyksiä ja asioita; vanhenemista, aikaa, elämän tarkoitusta.. Nimetön päähenkilömme on kriisissä tajutessaan vanhenevansa jälleen vuodella. Hän päättää jättää yliopisto-opintonsa ja muuttaa asumaan veljensä taloa siksi aikaa, kun tämä on poissa. Mies lukee kirjaa ajasta, ihmettelee ja hämmentyy. Hän ostaa pallon ja myöhemmin hakan helpottaakseen asioiden käsittelyä. Tutustuminen naapuruston pikkupoika Børreen muuttaa hänen elämänsä suunnan. Mutta onnistuuko hän pääsemään perille olemisen merkityksestä ? 


On ihanaa löytää kirja, jota kohden on negatiiviset ennakko-oletukset, mutta joka onnistuukin yllättämään. Niitä kirjoja on harvassa, mutta tämä oli juuri sellainen. Erlendin teksti on korutonta ja yksinkertaista, naiivia. Vaikka sivuja oli kiitettävästi, oli kirja hujauksessa luettu. Se koukutti, nauratti ja antoi hieman pohtimisen aiheitakin. Miehen kokoamat listat ja erilaiset havainnot toivat uniikin kerrontatavan tekstiin. Ainoan miinuspisteen saa loppu, joka oli ehkä hieman oletettavissa, mutta aiheutti silti pahaa mieltä, ainakin supernaiivin miehen puolesta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti